ilmenevä

Suomi

Verbi

ilmenevä

1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä ilmetä

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	ilmenevä	ilmenevät
genetiivi	ilmenevän	ilmenevien (ilmeneväin)
partitiivi	ilmenevää	ilmeneviä
akkusatiivi	ilmenevä; ilmenevän	ilmenevät
sisäpaikallissijat
inessiivi	ilmenevässä	ilmenevissä
elatiivi	ilmenevästä	ilmenevistä
illatiivi	ilmenevään	ilmeneviin
ulkopaikallissijat
adessiivi	ilmenevällä	ilmenevillä
ablatiivi	ilmenevältä	ilmeneviltä
allatiivi	ilmenevälle	ilmeneville
muut sijamuodot
essiivi	ilmenevänä	ilmenevinä
translatiivi	ilmeneväksi	ilmeneviksi
abessiivi	ilmenevättä	ilmenevittä
instruktiivi	–	ilmenevin
komitatiivi	–	ilmenevine