ilostuttava

  1. (taivutusmuoto) passiivin partisiipin preesens verbistä ilostua

Taivutus

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi ilostuttava ilostuttavat
genetiivi ilostuttavan ilostuttavien
(ilostuttavain)
partitiivi ilostuttavaa ilostuttavia
akkusatiivi ilostuttava; ilostuttavan ilostuttavat
sisäpaikallissijat
inessiivi ilostuttavassa ilostuttavissa
elatiivi ilostuttavasta ilostuttavista
illatiivi ilostuttavaan ilostuttaviin
ulkopaikallissijat
adessiivi ilostuttavalla ilostuttavilla
ablatiivi ilostuttavalta ilostuttavilta
allatiivi ilostuttavalle ilostuttaville
muut sijamuodot
essiivi ilostuttavana ilostuttavina
translatiivi ilostuttavaksi ilostuttaviksi
abessiivi ilostuttavatta ilostuttavitta
instruktiivi ilostuttavin
komitatiivi ilostuttavine

ilostuttava

  1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä ilostuttaa

Taivutus

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi ilostuttava ilostuttavat
genetiivi ilostuttavan ilostuttavien
(ilostuttavain)
partitiivi ilostuttavaa ilostuttavia
akkusatiivi ilostuttava; ilostuttavan ilostuttavat
sisäpaikallissijat
inessiivi ilostuttavassa ilostuttavissa
elatiivi ilostuttavasta ilostuttavista
illatiivi ilostuttavaan ilostuttaviin
ulkopaikallissijat
adessiivi ilostuttavalla ilostuttavilla
ablatiivi ilostuttavalta ilostuttavilta
allatiivi ilostuttavalle ilostuttaville
muut sijamuodot
essiivi ilostuttavana ilostuttavina
translatiivi ilostuttavaksi ilostuttaviksi
abessiivi ilostuttavatta ilostuttavitta
instruktiivi ilostuttavin
komitatiivi ilostuttavine