imettävä

  1. (taivutusmuoto) passiivin partisiipin preesens verbistä imeä

Taivutus

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi imettävä imettävät
genetiivi imettävän imettävien
(imettäväin)
partitiivi imettävää imettäviä
akkusatiivi imettävä;
imettävän
imettävät
sisäpaikallissijat
inessiivi imettävässä imettävissä
elatiivi imettävästä imettävistä
illatiivi imettävään imettäviin
ulkopaikallissijat
adessiivi imettävällä imettävillä
ablatiivi imettävältä imettäviltä
allatiivi imettävälle imettäville
muut sijamuodot
essiivi imettävänä imettävinä
translatiivi imettäväksi imettäviksi
abessiivi imettävättä imettävittä
instruktiivi imettävin
komitatiivi imettävine
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo imettävä-
vahva vartalo imettävä-
konsonantti-
vartalo
-

imettävä

  1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä imettää

Taivutus

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi imettävä imettävät
genetiivi imettävän imettävien
(imettäväin)
partitiivi imettävää imettäviä
akkusatiivi imettävä;
imettävän
imettävät
sisäpaikallissijat
inessiivi imettävässä imettävissä
elatiivi imettävästä imettävistä
illatiivi imettävään imettäviin
ulkopaikallissijat
adessiivi imettävällä imettävillä
ablatiivi imettävältä imettäviltä
allatiivi imettävälle imettäville
muut sijamuodot
essiivi imettävänä imettävinä
translatiivi imettäväksi imettäviksi
abessiivi imettävättä imettävittä
instruktiivi imettävin
komitatiivi imettävine
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo imettävä-
vahva vartalo imettävä-
konsonantti-
vartalo
-