improvisoinut

  1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin perfekti verbistä improvisoida

Taivutus

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi improvisoinut improvisoineet
genetiivi improvisoineen improvisoineiden
improvisoineitten
partitiivi improvisoinutta improvisoineita
akkusatiivi improvisoinut; improvisoineen improvisoineet
sisäpaikallissijat
inessiivi improvisoineessa improvisoineissa
elatiivi improvisoineesta improvisoineista
illatiivi improvisoineeseen improvisoineisiin
improvisoineihin
ulkopaikallissijat
adessiivi improvisoineella improvisoineilla
ablatiivi improvisoineelta improvisoineilta
allatiivi improvisoineelle improvisoineille
muut sijamuodot
essiivi improvisoineena improvisoineina
translatiivi improvisoineeksi improvisoineiksi
abessiivi improvisoineetta improvisoineitta
instruktiivi improvisoinein
komitatiivi improvisoineine