inttävä

  1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä inttää

Taivutus

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi inttävä inttävät
genetiivi inttävän inttävien
(inttäväin)
partitiivi inttävää inttäviä
akkusatiivi inttävä; inttävän inttävät
sisäpaikallissijat
inessiivi inttävässä inttävissä
elatiivi inttävästä inttävistä
illatiivi inttävään inttäviin
ulkopaikallissijat
adessiivi inttävällä inttävillä
ablatiivi inttävältä inttäviltä
allatiivi inttävälle inttäville
muut sijamuodot
essiivi inttävänä inttävinä
translatiivi inttäväksi inttäviksi
abessiivi inttävättä inttävittä
instruktiivi inttävin
komitatiivi inttävine