irkkaava
Suomi
muokkaaVerbi
muokkaairkkaava
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä irkata
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | irkkaava | irkkaavat |
| genetiivi | irkkaavan | irkkaavien (irkkaavain) |
| partitiivi | irkkaavaa | irkkaavia |
| akkusatiivi | irkkaava; irkkaavan | irkkaavat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | irkkaavassa | irkkaavissa |
| elatiivi | irkkaavasta | irkkaavista |
| illatiivi | irkkaavaan | irkkaaviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | irkkaavalla | irkkaavilla |
| ablatiivi | irkkaavalta | irkkaavilta |
| allatiivi | irkkaavalle | irkkaaville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | irkkaavana | irkkaavina |
| translatiivi | irkkaavaksi | irkkaaviksi |
| abessiivi | irkkaavatta | irkkaavitta |
| instruktiivi | – | irkkaavin |
| komitatiivi | – | irkkaavine |