iskettävä

  1. (taivutusmuoto) passiivin partisiipin preesens verbistä iskeä

Taivutus

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi iskettävä iskettävät
genetiivi iskettävän iskettävien
(iskettäväin)
partitiivi iskettävää iskettäviä
akkusatiivi iskettävä; iskettävän iskettävät
sisäpaikallissijat
inessiivi iskettävässä iskettävissä
elatiivi iskettävästä iskettävistä
illatiivi iskettävään iskettäviin
ulkopaikallissijat
adessiivi iskettävällä iskettävillä
ablatiivi iskettävältä iskettäviltä
allatiivi iskettävälle iskettäville
muut sijamuodot
essiivi iskettävänä iskettävinä
translatiivi iskettäväksi iskettäviksi
abessiivi iskettävättä iskettävittä
instruktiivi iskettävin
komitatiivi iskettävine

iskettävä

  1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä iskettää

Taivutus

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi iskettävä iskettävät
genetiivi iskettävän iskettävien
(iskettäväin)
partitiivi iskettävää iskettäviä
akkusatiivi iskettävä; iskettävän iskettävät
sisäpaikallissijat
inessiivi iskettävässä iskettävissä
elatiivi iskettävästä iskettävistä
illatiivi iskettävään iskettäviin
ulkopaikallissijat
adessiivi iskettävällä iskettävillä
ablatiivi iskettävältä iskettäviltä
allatiivi iskettävälle iskettäville
muut sijamuodot
essiivi iskettävänä iskettävinä
translatiivi iskettäväksi iskettäviksi
abessiivi iskettävättä iskettävittä
instruktiivi iskettävin
komitatiivi iskettävine