istuutuva

  1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä istuutua

Taivutus

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi istuutuva istuutuvat
genetiivi istuutuvan istuutuvien
(istuutuvain)
partitiivi istuutuvaa istuutuvia
akkusatiivi istuutuva; istuutuvan istuutuvat
sisäpaikallissijat
inessiivi istuutuvassa istuutuvissa
elatiivi istuutuvasta istuutuvista
illatiivi istuutuvaan istuutuviin
ulkopaikallissijat
adessiivi istuutuvalla istuutuvilla
ablatiivi istuutuvalta istuutuvilta
allatiivi istuutuvalle istuutuville
muut sijamuodot
essiivi istuutuvana istuutuvina
translatiivi istuutuvaksi istuutuviksi
abessiivi istuutuvatta istuutuvitta
instruktiivi istuutuvin
komitatiivi istuutuvine