itsenäistävä
Suomi muokkaa
Verbi muokkaa
itsenäistävä
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä itsenäistää
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | itsenäistävä | itsenäistävät |
| genetiivi | itsenäistävän | itsenäistävien (itsenäistäväin) |
| partitiivi | itsenäistävää | itsenäistäviä |
| akkusatiivi | itsenäistävä; itsenäistävän | itsenäistävät |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | itsenäistävässä | itsenäistävissä |
| elatiivi | itsenäistävästä | itsenäistävistä |
| illatiivi | itsenäistävään | itsenäistäviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | itsenäistävällä | itsenäistävillä |
| ablatiivi | itsenäistävältä | itsenäistäviltä |
| allatiivi | itsenäistävälle | itsenäistäville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | itsenäistävänä | itsenäistävinä |
| translatiivi | itsenäistäväksi | itsenäistäviksi |
| abessiivi | itsenäistävättä | itsenäistävittä |
| instruktiivi | – | itsenäistävin |
| komitatiivi | – | itsenäistävine |