itsenäistyttävä

  1. (taivutusmuoto) passiivin partisiipin preesens verbistä itsenäistyä

Taivutus

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi itsenäistyttävä itsenäistyttävät
genetiivi itsenäistyttävän itsenäistyttävien
(itsenäistyttäväin)
partitiivi itsenäistyttävää itsenäistyttäviä
akkusatiivi itsenäistyttävä; itsenäistyttävän itsenäistyttävät
sisäpaikallissijat
inessiivi itsenäistyttävässä itsenäistyttävissä
elatiivi itsenäistyttävästä itsenäistyttävistä
illatiivi itsenäistyttävään itsenäistyttäviin
ulkopaikallissijat
adessiivi itsenäistyttävällä itsenäistyttävillä
ablatiivi itsenäistyttävältä itsenäistyttäviltä
allatiivi itsenäistyttävälle itsenäistyttäville
muut sijamuodot
essiivi itsenäistyttävänä itsenäistyttävinä
translatiivi itsenäistyttäväksi itsenäistyttäviksi
abessiivi itsenäistyttävättä itsenäistyttävittä
instruktiivi itsenäistyttävin
komitatiivi itsenäistyttävine

itsenäistyttävä

  1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä itsenäistyttää

Taivutus

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi itsenäistyttävä itsenäistyttävät
genetiivi itsenäistyttävän itsenäistyttävien
(itsenäistyttäväin)
partitiivi itsenäistyttävää itsenäistyttäviä
akkusatiivi itsenäistyttävä; itsenäistyttävän itsenäistyttävät
sisäpaikallissijat
inessiivi itsenäistyttävässä itsenäistyttävissä
elatiivi itsenäistyttävästä itsenäistyttävistä
illatiivi itsenäistyttävään itsenäistyttäviin
ulkopaikallissijat
adessiivi itsenäistyttävällä itsenäistyttävillä
ablatiivi itsenäistyttävältä itsenäistyttäviltä
allatiivi itsenäistyttävälle itsenäistyttäville
muut sijamuodot
essiivi itsenäistyttävänä itsenäistyttävinä
translatiivi itsenäistyttäväksi itsenäistyttäviksi
abessiivi itsenäistyttävättä itsenäistyttävittä
instruktiivi itsenäistyttävin
komitatiivi itsenäistyttävine