jahtaava
Suomi muokkaa
Verbi muokkaa
jahtaava
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä jahdata
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | jahtaava | jahtaavat |
| genetiivi | jahtaavan | jahtaavien (jahtaavain) |
| partitiivi | jahtaavaa | jahtaavia |
| akkusatiivi | jahtaava; jahtaavan | jahtaavat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | jahtaavassa | jahtaavissa |
| elatiivi | jahtaavasta | jahtaavista |
| illatiivi | jahtaavaan | jahtaaviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | jahtaavalla | jahtaavilla |
| ablatiivi | jahtaavalta | jahtaavilta |
| allatiivi | jahtaavalle | jahtaaville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | jahtaavana | jahtaavina |
| translatiivi | jahtaavaksi | jahtaaviksi |
| abessiivi | jahtaavatta | jahtaavitta |
| instruktiivi | – | jahtaavin |
| komitatiivi | – | jahtaavine |