jakautuva

  1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä jakautua

Taivutus

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi jakautuva jakautuvat
genetiivi jakautuvan jakautuvien
(jakautuvain)
partitiivi jakautuvaa jakautuvia
akkusatiivi jakautuva; jakautuvan jakautuvat
sisäpaikallissijat
inessiivi jakautuvassa jakautuvissa
elatiivi jakautuvasta jakautuvista
illatiivi jakautuvaan jakautuviin
ulkopaikallissijat
adessiivi jakautuvalla jakautuvilla
ablatiivi jakautuvalta jakautuvilta
allatiivi jakautuvalle jakautuville
muut sijamuodot
essiivi jakautuvana jakautuvina
translatiivi jakautuvaksi jakautuviksi
abessiivi jakautuvatta jakautuvitta
instruktiivi jakautuvin
komitatiivi jakautuvine