jumittuva

  1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä jumittua

Taivutus

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi jumittuva jumittuvat
genetiivi jumittuvan jumittuvien
(jumittuvain)
partitiivi jumittuvaa jumittuvia
akkusatiivi jumittuva; jumittuvan jumittuvat
sisäpaikallissijat
inessiivi jumittuvassa jumittuvissa
elatiivi jumittuvasta jumittuvista
illatiivi jumittuvaan jumittuviin
ulkopaikallissijat
adessiivi jumittuvalla jumittuvilla
ablatiivi jumittuvalta jumittuvilta
allatiivi jumittuvalle jumittuville
muut sijamuodot
essiivi jumittuvana jumittuvina
translatiivi jumittuvaksi jumittuviksi
abessiivi jumittuvatta jumittuvitta
instruktiivi jumittuvin
komitatiivi jumittuvine