juurruttava

  1. (taivutusmuoto) passiivin partisiipin preesens verbistä juurtua

Taivutus

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi juurruttava juurruttavat
genetiivi juurruttavan juurruttavien
(juurruttavain)
partitiivi juurruttavaa juurruttavia
akkusatiivi juurruttava;
juurruttavan
juurruttavat
sisäpaikallissijat
inessiivi juurruttavassa juurruttavissa
elatiivi juurruttavasta juurruttavista
illatiivi juurruttavaan juurruttaviin
ulkopaikallissijat
adessiivi juurruttavalla juurruttavilla
ablatiivi juurruttavalta juurruttavilta
allatiivi juurruttavalle juurruttaville
muut sijamuodot
essiivi juurruttavana juurruttavina
translatiivi juurruttavaksi juurruttaviksi
abessiivi juurruttavatta juurruttavitta
instruktiivi juurruttavin
komitatiivi juurruttavine
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo juurruttava-
vahva vartalo juurruttava-
konsonantti-
vartalo
-

juurruttava

  1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä juurruttaa

Taivutus

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi juurruttava juurruttavat
genetiivi juurruttavan juurruttavien
(juurruttavain)
partitiivi juurruttavaa juurruttavia
akkusatiivi juurruttava;
juurruttavan
juurruttavat
sisäpaikallissijat
inessiivi juurruttavassa juurruttavissa
elatiivi juurruttavasta juurruttavista
illatiivi juurruttavaan juurruttaviin
ulkopaikallissijat
adessiivi juurruttavalla juurruttavilla
ablatiivi juurruttavalta juurruttavilta
allatiivi juurruttavalle juurruttaville
muut sijamuodot
essiivi juurruttavana juurruttavina
translatiivi juurruttavaksi juurruttaviksi
abessiivi juurruttavatta juurruttavitta
instruktiivi juurruttavin
komitatiivi juurruttavine
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo juurruttava-
vahva vartalo juurruttava-
konsonantti-
vartalo
-