juurtuva
Suomi
muokkaaVerbi
muokkaajuurtuva
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä juurtua
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | juurtuva | juurtuvat |
| genetiivi | juurtuvan | juurtuvien (juurtuvain) |
| partitiivi | juurtuvaa | juurtuvia |
| akkusatiivi | juurtuva; juurtuvan |
juurtuvat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | juurtuvassa | juurtuvissa |
| elatiivi | juurtuvasta | juurtuvista |
| illatiivi | juurtuvaan | juurtuviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | juurtuvalla | juurtuvilla |
| ablatiivi | juurtuvalta | juurtuvilta |
| allatiivi | juurtuvalle | juurtuville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | juurtuvana | juurtuvina |
| translatiivi | juurtuvaksi | juurtuviksi |
| abessiivi | juurtuvatta | juurtuvitta |
| instruktiivi | – | juurtuvin |
| komitatiivi | – | juurtuvine |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | juurtuva- | |
| vahva vartalo | juurtuva- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |