kääntyvä

Suomi

Verbi

kääntyvä

1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä kääntyä

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	kääntyvä	kääntyvät
genetiivi	kääntyvän	kääntyvien (kääntyväin)
partitiivi	kääntyvää	kääntyviä
akkusatiivi	kääntyvä; kääntyvän	kääntyvät
sisäpaikallissijat
inessiivi	kääntyvässä	kääntyvissä
elatiivi	kääntyvästä	kääntyvistä
illatiivi	kääntyvään	kääntyviin
ulkopaikallissijat
adessiivi	kääntyvällä	kääntyvillä
ablatiivi	kääntyvältä	kääntyviltä
allatiivi	kääntyvälle	kääntyville
muut sijamuodot
essiivi	kääntyvänä	kääntyvinä
translatiivi	kääntyväksi	kääntyviksi
abessiivi	kääntyvättä	kääntyvittä
instruktiivi	–	kääntyvin
komitatiivi	–	kääntyvine