käärivä

  1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä kääriä

Taivutus

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi käärivä käärivät
genetiivi käärivän käärivien
(kääriväin)
partitiivi käärivää kääriviä
akkusatiivi käärivä; käärivän käärivät
sisäpaikallissijat
inessiivi käärivässä käärivissä
elatiivi käärivästä käärivistä
illatiivi käärivään kääriviin
ulkopaikallissijat
adessiivi käärivällä käärivillä
ablatiivi käärivältä kääriviltä
allatiivi käärivälle kääriville
muut sijamuodot
essiivi käärivänä käärivinä
translatiivi kääriväksi kääriviksi
abessiivi käärivättä käärivittä
instruktiivi käärivin
komitatiivi käärivine