kännäävä

Suomi

Verbi

kännäävä

1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä kännätä

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	kännäävä	kännäävät
genetiivi	kännäävän	kännäävien (kännääväin)
partitiivi	kännäävää	kännääviä
akkusatiivi	kännäävä; kännäävän	kännäävät
sisäpaikallissijat
inessiivi	kännäävässä	kännäävissä
elatiivi	kännäävästä	kännäävistä
illatiivi	kännäävään	kännääviin
ulkopaikallissijat
adessiivi	kännäävällä	kännäävillä
ablatiivi	kännäävältä	kännääviltä
allatiivi	kännäävälle	kännääville
muut sijamuodot
essiivi	kännäävänä	kännäävinä
translatiivi	kännääväksi	kännääviksi
abessiivi	kännäävättä	kännäävittä
instruktiivi	–	kännäävin
komitatiivi	–	kännäävine