käräjöivä

Suomi

Verbi

käräjöivä

1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä käräjöidä

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	käräjöivä	käräjöivät
genetiivi	käräjöivän	käräjöivien (käräjöiväin)
partitiivi	käräjöivää	käräjöiviä
akkusatiivi	käräjöivä; käräjöivän	käräjöivät
sisäpaikallissijat
inessiivi	käräjöivässä	käräjöivissä
elatiivi	käräjöivästä	käräjöivistä
illatiivi	käräjöivään	käräjöiviin
ulkopaikallissijat
adessiivi	käräjöivällä	käräjöivillä
ablatiivi	käräjöivältä	käräjöiviltä
allatiivi	käräjöivälle	käräjöiville
muut sijamuodot
essiivi	käräjöivänä	käräjöivinä
translatiivi	käräjöiväksi	käräjöiviksi
abessiivi	käräjöivättä	käräjöivittä
instruktiivi	–	käräjöivin
komitatiivi	–	käräjöivine