kätkevä

Suomi

Verbi

kätkevä

1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä kätkeä

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	kätkevä	kätkevät
genetiivi	kätkevän	kätkevien (kätkeväin)
partitiivi	kätkevää	kätkeviä
akkusatiivi	kätkevä; kätkevän	kätkevät
sisäpaikallissijat
inessiivi	kätkevässä	kätkevissä
elatiivi	kätkevästä	kätkevistä
illatiivi	kätkevään	kätkeviin
ulkopaikallissijat
adessiivi	kätkevällä	kätkevillä
ablatiivi	kätkevältä	kätkeviltä
allatiivi	kätkevälle	kätkeville
muut sijamuodot
essiivi	kätkevänä	kätkevinä
translatiivi	kätkeväksi	kätkeviksi
abessiivi	kätkevättä	kätkevittä
instruktiivi	–	kätkevin
komitatiivi	–	kätkevine