kävelevä
Suomi
muokkaaAdjektiivi
muokkaakävelevä
- sellainen, joka kävelee, kävellen liikkuva
- Sisko odottaa joulupukilta kävelevää nukkea.
Etymologia
muokkaa- 1. partisiippi verbistä kävellä akt.
Käännökset
muokkaaLiittyvät sanat
muokkaaIdiomit
muokkaa- kävelevä (jokin eloton esine/asia)
- ihmisestä jolla katsotaan oleva jonkin elottoman esineen/asian ominaisuus
- Eino on varsinainen kävelevä tietosanakirja.
- ihmisestä jolla katsotaan oleva jonkin elottoman esineen/asian ominaisuus
Verbi
muokkaakävelevä
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä kävellä
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kävelevä | kävelevät |
| genetiivi | kävelevän | kävelevien (käveleväin) |
| partitiivi | kävelevää | käveleviä |
| akkusatiivi | kävelevä; kävelevän |
kävelevät |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kävelevässä | kävelevissä |
| elatiivi | kävelevästä | kävelevistä |
| illatiivi | kävelevään | käveleviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kävelevällä | kävelevillä |
| ablatiivi | kävelevältä | käveleviltä |
| allatiivi | kävelevälle | käveleville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kävelevänä | kävelevinä |
| translatiivi | käveleväksi | käveleviksi |
| abessiivi | kävelevättä | kävelevittä |
| instruktiivi | – | kävelevin |
| komitatiivi | – | kävelevine |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | kävelevä- | |
| vahva vartalo | kävelevä- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |