köhivä

Suomi

Verbi

köhivä

1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä köhiä

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	köhivä	köhivät
genetiivi	köhivän	köhivien (köhiväin)
partitiivi	köhivää	köhiviä
akkusatiivi	köhivä; köhivän	köhivät
sisäpaikallissijat
inessiivi	köhivässä	köhivissä
elatiivi	köhivästä	köhivistä
illatiivi	köhivään	köhiviin
ulkopaikallissijat
adessiivi	köhivällä	köhivillä
ablatiivi	köhivältä	köhiviltä
allatiivi	köhivälle	köhiville
muut sijamuodot
essiivi	köhivänä	köhivinä
translatiivi	köhiväksi	köhiviksi
abessiivi	köhivättä	köhivittä
instruktiivi	–	köhivin
komitatiivi	–	köhivine