köyhdyttävä

  1. (taivutusmuoto) passiivin partisiipin preesens verbistä köyhtyä

Taivutus

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi köyhdyttävä köyhdyttävät
genetiivi köyhdyttävän köyhdyttävien
(köyhdyttäväin)
partitiivi köyhdyttävää köyhdyttäviä
akkusatiivi köyhdyttävä;
köyhdyttävän
köyhdyttävät
sisäpaikallissijat
inessiivi köyhdyttävässä köyhdyttävissä
elatiivi köyhdyttävästä köyhdyttävistä
illatiivi köyhdyttävään köyhdyttäviin
ulkopaikallissijat
adessiivi köyhdyttävällä köyhdyttävillä
ablatiivi köyhdyttävältä köyhdyttäviltä
allatiivi köyhdyttävälle köyhdyttäville
muut sijamuodot
essiivi köyhdyttävänä köyhdyttävinä
translatiivi köyhdyttäväksi köyhdyttäviksi
abessiivi köyhdyttävättä köyhdyttävittä
instruktiivi köyhdyttävin
komitatiivi köyhdyttävine
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo köyhdyttävä-
vahva vartalo köyhdyttävä-
konsonantti-
vartalo
-

köyhdyttävä

  1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä köyhdyttää

Taivutus

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi köyhdyttävä köyhdyttävät
genetiivi köyhdyttävän köyhdyttävien
(köyhdyttäväin)
partitiivi köyhdyttävää köyhdyttäviä
akkusatiivi köyhdyttävä;
köyhdyttävän
köyhdyttävät
sisäpaikallissijat
inessiivi köyhdyttävässä köyhdyttävissä
elatiivi köyhdyttävästä köyhdyttävistä
illatiivi köyhdyttävään köyhdyttäviin
ulkopaikallissijat
adessiivi köyhdyttävällä köyhdyttävillä
ablatiivi köyhdyttävältä köyhdyttäviltä
allatiivi köyhdyttävälle köyhdyttäville
muut sijamuodot
essiivi köyhdyttävänä köyhdyttävinä
translatiivi köyhdyttäväksi köyhdyttäviksi
abessiivi köyhdyttävättä köyhdyttävittä
instruktiivi köyhdyttävin
komitatiivi köyhdyttävine
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo köyhdyttävä-
vahva vartalo köyhdyttävä-
konsonantti-
vartalo
-