Suomi muokkaa

Verbi muokkaa

kaakeloinut

  1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin perfekti verbistä kaakeloida

Taivutus

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kaakeloinut kaakeloineet
genetiivi kaakeloineen kaakeloineiden
kaakeloineitten
partitiivi kaakeloinutta kaakeloineita
akkusatiivi kaakeloinut; kaakeloineen kaakeloineet
sisäpaikallissijat
inessiivi kaakeloineessa kaakeloineissa
elatiivi kaakeloineesta kaakeloineista
illatiivi kaakeloineeseen kaakeloineisiin
kaakeloineihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kaakeloineella kaakeloineilla
ablatiivi kaakeloineelta kaakeloineilta
allatiivi kaakeloineelle kaakeloineille
muut sijamuodot
essiivi kaakeloineena kaakeloineina
translatiivi kaakeloineeksi kaakeloineiksi
abessiivi kaakeloineetta kaakeloineitta
instruktiivi kaakeloinein
komitatiivi kaakeloineine