kaartanut
Suomi muokkaa
Verbi muokkaa
kaartanut
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin perfekti verbistä kaartaa
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kaartanut | kaartaneet |
| genetiivi | kaartaneen | kaartaneiden kaartaneitten |
| partitiivi | kaartanutta | kaartaneita |
| akkusatiivi | kaartanut; kaartaneen | kaartaneet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kaartaneessa | kaartaneissa |
| elatiivi | kaartaneesta | kaartaneista |
| illatiivi | kaartaneeseen | kaartaneisiin kaartaneihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kaartaneella | kaartaneilla |
| ablatiivi | kaartaneelta | kaartaneilta |
| allatiivi | kaartaneelle | kaartaneille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kaartaneena | kaartaneina |
| translatiivi | kaartaneeksi | kaartaneiksi |
| abessiivi | kaartaneetta | kaartaneitta |
| instruktiivi | – | kaartanein |
| komitatiivi | – | kaartaneine |