kaartava

  1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä kaartaa

Taivutus

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kaartava kaartavat
genetiivi kaartavan kaartavien
(kaartavain)
partitiivi kaartavaa kaartavia
akkusatiivi kaartava; kaartavan kaartavat
sisäpaikallissijat
inessiivi kaartavassa kaartavissa
elatiivi kaartavasta kaartavista
illatiivi kaartavaan kaartaviin
ulkopaikallissijat
adessiivi kaartavalla kaartavilla
ablatiivi kaartavalta kaartavilta
allatiivi kaartavalle kaartaville
muut sijamuodot
essiivi kaartavana kaartavina
translatiivi kaartavaksi kaartaviksi
abessiivi kaartavatta kaartavitta
instruktiivi kaartavin
komitatiivi kaartavine