kaatuva

  1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä kaatua

Taivutus

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kaatuva kaatuvat
genetiivi kaatuvan kaatuvien
(kaatuvain)
partitiivi kaatuvaa kaatuvia
akkusatiivi kaatuva; kaatuvan kaatuvat
sisäpaikallissijat
inessiivi kaatuvassa kaatuvissa
elatiivi kaatuvasta kaatuvista
illatiivi kaatuvaan kaatuviin
ulkopaikallissijat
adessiivi kaatuvalla kaatuvilla
ablatiivi kaatuvalta kaatuvilta
allatiivi kaatuvalle kaatuville
muut sijamuodot
essiivi kaatuvana kaatuvina
translatiivi kaatuvaksi kaatuviksi
abessiivi kaatuvatta kaatuvitta
instruktiivi kaatuvin
komitatiivi kaatuvine