kahlinnut

  1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin perfekti verbistä kahlita

Taivutus

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kahlinnut kahlinneet
genetiivi kahlinneen kahlinneiden
kahlinneitten
partitiivi kahlinnutta kahlinneita
akkusatiivi kahlinnut; kahlinneen kahlinneet
sisäpaikallissijat
inessiivi kahlinneessa kahlinneissa
elatiivi kahlinneesta kahlinneista
illatiivi kahlinneeseen kahlinneisiin
kahlinneihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kahlinneella kahlinneilla
ablatiivi kahlinneelta kahlinneilta
allatiivi kahlinneelle kahlinneille
muut sijamuodot
essiivi kahlinneena kahlinneina
translatiivi kahlinneeksi kahlinneiksi
abessiivi kahlinneetta kahlinneitta
instruktiivi kahlinnein
komitatiivi kahlinneine