kalttaava
Suomi
muokkaaVerbi
muokkaakalttaava
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä kaltata
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kalttaava | kalttaavat |
| genetiivi | kalttaavan | kalttaavien (kalttaavain) |
| partitiivi | kalttaavaa | kalttaavia |
| akkusatiivi | kalttaava; kalttaavan |
kalttaavat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kalttaavassa | kalttaavissa |
| elatiivi | kalttaavasta | kalttaavista |
| illatiivi | kalttaavaan | kalttaaviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kalttaavalla | kalttaavilla |
| ablatiivi | kalttaavalta | kalttaavilta |
| allatiivi | kalttaavalle | kalttaaville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kalttaavana | kalttaavina |
| translatiivi | kalttaavaksi | kalttaaviksi |
| abessiivi | kalttaavatta | kalttaavitta |
| instruktiivi | – | kalttaavin |
| komitatiivi | – | kalttaavine |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | kalttaava- | |
| vahva vartalo | kalttaava- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |