kammannut

  1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin perfekti verbistä kammata

Taivutus

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kammannut kammanneet
genetiivi kammanneen kammanneiden
kammanneitten
partitiivi kammannutta kammanneita
akkusatiivi kammannut; kammanneen kammanneet
sisäpaikallissijat
inessiivi kammanneessa kammanneissa
elatiivi kammanneesta kammanneista
illatiivi kammanneeseen kammanneisiin
kammanneihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kammanneella kammanneilla
ablatiivi kammanneelta kammanneilta
allatiivi kammanneelle kammanneille
muut sijamuodot
essiivi kammanneena kammanneina
translatiivi kammanneeksi kammanneiksi
abessiivi kammanneetta kammanneitta
instruktiivi kammannein
komitatiivi kammanneine