kangertanut

  1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin perfekti verbistä kangertaa

Taivutus

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kangertanut kangertaneet
genetiivi kangertaneen kangertaneiden
kangertaneitten
partitiivi kangertanutta kangertaneita
akkusatiivi kangertanut; kangertaneen kangertaneet
sisäpaikallissijat
inessiivi kangertaneessa kangertaneissa
elatiivi kangertaneesta kangertaneista
illatiivi kangertaneeseen kangertaneisiin
kangertaneihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kangertaneella kangertaneilla
ablatiivi kangertaneelta kangertaneilta
allatiivi kangertaneelle kangertaneille
muut sijamuodot
essiivi kangertaneena kangertaneina
translatiivi kangertaneeksi kangertaneiksi
abessiivi kangertaneetta kangertaneitta
instruktiivi kangertanein
komitatiivi kangertaneine