kanittanut
Suomi muokkaa
Verbi muokkaa
kanittanut
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin perfekti verbistä kanittaa
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kanittanut | kanittaneet |
| genetiivi | kanittaneen | kanittaneiden kanittaneitten |
| partitiivi | kanittanutta | kanittaneita |
| akkusatiivi | kanittanut; kanittaneen | kanittaneet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kanittaneessa | kanittaneissa |
| elatiivi | kanittaneesta | kanittaneista |
| illatiivi | kanittaneeseen | kanittaneisiin kanittaneihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kanittaneella | kanittaneilla |
| ablatiivi | kanittaneelta | kanittaneilta |
| allatiivi | kanittaneelle | kanittaneille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kanittaneena | kanittaneina |
| translatiivi | kanittaneeksi | kanittaneiksi |
| abessiivi | kanittaneetta | kanittaneitta |
| instruktiivi | – | kanittanein |
| komitatiivi | – | kanittaneine |