kanittava
Suomi muokkaa
Verbi muokkaa
kanittava
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä kanittaa
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kanittava | kanittavat |
| genetiivi | kanittavan | kanittavien (kanittavain) |
| partitiivi | kanittavaa | kanittavia |
| akkusatiivi | kanittava; kanittavan | kanittavat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kanittavassa | kanittavissa |
| elatiivi | kanittavasta | kanittavista |
| illatiivi | kanittavaan | kanittaviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kanittavalla | kanittavilla |
| ablatiivi | kanittavalta | kanittavilta |
| allatiivi | kanittavalle | kanittaville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kanittavana | kanittavina |
| translatiivi | kanittavaksi | kanittaviksi |
| abessiivi | kanittavatta | kanittavitta |
| instruktiivi | – | kanittavin |
| komitatiivi | – | kanittavine |