karkottanut

  1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin perfekti verbistä karkottaa

Taivutus

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi karkottanut karkottaneet
genetiivi karkottaneen karkottaneiden
karkottaneitten
partitiivi karkottanutta karkottaneita
akkusatiivi karkottanut; karkottaneen karkottaneet
sisäpaikallissijat
inessiivi karkottaneessa karkottaneissa
elatiivi karkottaneesta karkottaneista
illatiivi karkottaneeseen karkottaneisiin
karkottaneihin
ulkopaikallissijat
adessiivi karkottaneella karkottaneilla
ablatiivi karkottaneelta karkottaneilta
allatiivi karkottaneelle karkottaneille
muut sijamuodot
essiivi karkottaneena karkottaneina
translatiivi karkottaneeksi karkottaneiksi
abessiivi karkottaneetta karkottaneitta
instruktiivi karkottanein
komitatiivi karkottaneine