karkottava

  1. (taivutusmuoto) passiivin partisiipin preesens verbistä karkota

Taivutus

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi karkottava karkottavat
genetiivi karkottavan karkottavien
(karkottavain)
partitiivi karkottavaa karkottavia
akkusatiivi karkottava; karkottavan karkottavat
sisäpaikallissijat
inessiivi karkottavassa karkottavissa
elatiivi karkottavasta karkottavista
illatiivi karkottavaan karkottaviin
ulkopaikallissijat
adessiivi karkottavalla karkottavilla
ablatiivi karkottavalta karkottavilta
allatiivi karkottavalle karkottaville
muut sijamuodot
essiivi karkottavana karkottavina
translatiivi karkottavaksi karkottaviksi
abessiivi karkottavatta karkottavitta
instruktiivi karkottavin
komitatiivi karkottavine

karkottava

  1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä karkottaa

Taivutus

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi karkottava karkottavat
genetiivi karkottavan karkottavien
(karkottavain)
partitiivi karkottavaa karkottavia
akkusatiivi karkottava; karkottavan karkottavat
sisäpaikallissijat
inessiivi karkottavassa karkottavissa
elatiivi karkottavasta karkottavista
illatiivi karkottavaan karkottaviin
ulkopaikallissijat
adessiivi karkottavalla karkottavilla
ablatiivi karkottavalta karkottavilta
allatiivi karkottavalle karkottaville
muut sijamuodot
essiivi karkottavana karkottavina
translatiivi karkottavaksi karkottaviksi
abessiivi karkottavatta karkottavitta
instruktiivi karkottavin
komitatiivi karkottavine