kauhistuttava

  1. (taivutusmuoto) passiivin partisiipin preesens verbistä kauhistua

Taivutus

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kauhistuttava kauhistuttavat
genetiivi kauhistuttavan kauhistuttavien
(kauhistuttavain)
partitiivi kauhistuttavaa kauhistuttavia
akkusatiivi kauhistuttava;
kauhistuttavan
kauhistuttavat
sisäpaikallissijat
inessiivi kauhistuttavassa kauhistuttavissa
elatiivi kauhistuttavasta kauhistuttavista
illatiivi kauhistuttavaan kauhistuttaviin
ulkopaikallissijat
adessiivi kauhistuttavalla kauhistuttavilla
ablatiivi kauhistuttavalta kauhistuttavilta
allatiivi kauhistuttavalle kauhistuttaville
muut sijamuodot
essiivi kauhistuttavana kauhistuttavina
translatiivi kauhistuttavaksi kauhistuttaviksi
abessiivi kauhistuttavatta kauhistuttavitta
instruktiivi kauhistuttavin
komitatiivi kauhistuttavine
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo kauhistuttava-
vahva vartalo kauhistuttava-
konsonantti-
vartalo
-

kauhistuttava

  1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä kauhistuttaa

Taivutus

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kauhistuttava kauhistuttavat
genetiivi kauhistuttavan kauhistuttavien
(kauhistuttavain)
partitiivi kauhistuttavaa kauhistuttavia
akkusatiivi kauhistuttava;
kauhistuttavan
kauhistuttavat
sisäpaikallissijat
inessiivi kauhistuttavassa kauhistuttavissa
elatiivi kauhistuttavasta kauhistuttavista
illatiivi kauhistuttavaan kauhistuttaviin
ulkopaikallissijat
adessiivi kauhistuttavalla kauhistuttavilla
ablatiivi kauhistuttavalta kauhistuttavilta
allatiivi kauhistuttavalle kauhistuttaville
muut sijamuodot
essiivi kauhistuttavana kauhistuttavina
translatiivi kauhistuttavaksi kauhistuttaviksi
abessiivi kauhistuttavatta kauhistuttavitta
instruktiivi kauhistuttavin
komitatiivi kauhistuttavine
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo kauhistuttava-
vahva vartalo kauhistuttava-
konsonantti-
vartalo
-