keihästävä

Suomi

Verbi

keihästävä

1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä keihästää

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	keihästävä	keihästävät
genetiivi	keihästävän	keihästävien (keihästäväin)
partitiivi	keihästävää	keihästäviä
akkusatiivi	keihästävä; keihästävän	keihästävät
sisäpaikallissijat
inessiivi	keihästävässä	keihästävissä
elatiivi	keihästävästä	keihästävistä
illatiivi	keihästävään	keihästäviin
ulkopaikallissijat
adessiivi	keihästävällä	keihästävillä
ablatiivi	keihästävältä	keihästäviltä
allatiivi	keihästävälle	keihästäville
muut sijamuodot
essiivi	keihästävänä	keihästävinä
translatiivi	keihästäväksi	keihästäviksi
abessiivi	keihästävättä	keihästävittä
instruktiivi	–	keihästävin
komitatiivi	–	keihästävine