kellertänyt

Suomi

kellertänyt

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	kellertänyt	kellertäneet
genetiivi	kellertäneen	kellertäneiden kellertäneitten
partitiivi	kellertänyttä	kellertäneitä
akkusatiivi	kellertänyt; kellertäneen	kellertäneet
sisäpaikallissijat
inessiivi	kellertäneessä	kellertäneissä
elatiivi	kellertäneestä	kellertäneistä
illatiivi	kellertäneeseen	kellertäneisiin kellertäneihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	kellertäneellä	kellertäneillä
ablatiivi	kellertäneeltä	kellertäneiltä
allatiivi	kellertäneelle	kellertäneille
muut sijamuodot
essiivi	kellertäneenä	kellertäneinä
translatiivi	kellertäneeksi	kellertäneiksi
abessiivi	kellertäneettä	kellertäneittä
instruktiivi	–	kellertänein
komitatiivi	–	kellertäneine
vartalot
vokaalivartalo	kellertänee-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	kellertänyt-