kellistänyt

Suomi

kellistänyt

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	kellistänyt	kellistäneet
genetiivi	kellistäneen	kellistäneiden kellistäneitten
partitiivi	kellistänyttä	kellistäneitä
akkusatiivi	kellistänyt; kellistäneen	kellistäneet
sisäpaikallissijat
inessiivi	kellistäneessä	kellistäneissä
elatiivi	kellistäneestä	kellistäneistä
illatiivi	kellistäneeseen	kellistäneisiin kellistäneihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	kellistäneellä	kellistäneillä
ablatiivi	kellistäneeltä	kellistäneiltä
allatiivi	kellistäneelle	kellistäneille
muut sijamuodot
essiivi	kellistäneenä	kellistäneinä
translatiivi	kellistäneeksi	kellistäneiksi
abessiivi	kellistäneettä	kellistäneittä
instruktiivi	–	kellistänein
komitatiivi	–	kellistäneine
vartalot
vokaalivartalo	kellistänee-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	kellistänyt-