kengittävä
Suomi
muokkaaVerbi
muokkaakengittävä
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä kengittää
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kengittävä | kengittävät |
| genetiivi | kengittävän | kengittävien (kengittäväin) |
| partitiivi | kengittävää | kengittäviä |
| akkusatiivi | kengittävä; kengittävän |
kengittävät |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kengittävässä | kengittävissä |
| elatiivi | kengittävästä | kengittävistä |
| illatiivi | kengittävään | kengittäviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kengittävällä | kengittävillä |
| ablatiivi | kengittävältä | kengittäviltä |
| allatiivi | kengittävälle | kengittäville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kengittävänä | kengittävinä |
| translatiivi | kengittäväksi | kengittäviksi |
| abessiivi | kengittävättä | kengittävittä |
| instruktiivi | – | kengittävin |
| komitatiivi | – | kengittävine |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | kengittävä- | |
| vahva vartalo | kengittävä- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |