kerkiävä
Suomi
muokkaaVerbi
muokkaakerkiävä
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä keritä
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kerkiävä | kerkiävät |
| genetiivi | kerkiävän | kerkiävien (kerkiäväin) |
| partitiivi | kerkiävää | kerkiäviä |
| akkusatiivi | kerkiävä; kerkiävän |
kerkiävät |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kerkiävässä | kerkiävissä |
| elatiivi | kerkiävästä | kerkiävistä |
| illatiivi | kerkiävään | kerkiäviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kerkiävällä | kerkiävillä |
| ablatiivi | kerkiävältä | kerkiäviltä |
| allatiivi | kerkiävälle | kerkiäville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kerkiävänä | kerkiävinä |
| translatiivi | kerkiäväksi | kerkiäviksi |
| abessiivi | kerkiävättä | kerkiävittä |
| instruktiivi | – | kerkiävin |
| komitatiivi | – | kerkiävine |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | kerkiävä- | |
| vahva vartalo | kerkiävä- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |