kerrannut

  1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin perfekti verbistä kerrata

Taivutus

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kerrannut kerranneet
genetiivi kerranneen kerranneiden
kerranneitten
partitiivi kerrannutta kerranneita
akkusatiivi kerrannut; kerranneen kerranneet
sisäpaikallissijat
inessiivi kerranneessa kerranneissa
elatiivi kerranneesta kerranneista
illatiivi kerranneeseen kerranneisiin
kerranneihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kerranneella kerranneilla
ablatiivi kerranneelta kerranneilta
allatiivi kerranneelle kerranneille
muut sijamuodot
essiivi kerranneena kerranneina
translatiivi kerranneeksi kerranneiksi
abessiivi kerranneetta kerranneitta
instruktiivi kerrannein
komitatiivi kerranneine