kielentävä
Suomi muokkaa
Verbi muokkaa
kielentävä
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä kielentää
Taivutus muokkaa
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | kielentävä | kielentävät |
genetiivi | kielentävän | kielentävien (kielentäväin) |
partitiivi | kielentävää | kielentäviä |
akkusatiivi | kielentävä; kielentävän |
kielentävät |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | kielentävässä | kielentävissä |
elatiivi | kielentävästä | kielentävistä |
illatiivi | kielentävään | kielentäviin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | kielentävällä | kielentävillä |
ablatiivi | kielentävältä | kielentäviltä |
allatiivi | kielentävälle | kielentäville |
muut sijamuodot | ||
essiivi | kielentävänä | kielentävinä |
translatiivi | kielentäväksi | kielentäviksi |
abessiivi | kielentävättä | kielentävittä |
instruktiivi | – | kielentävin |
komitatiivi | – | kielentävine |
vartalot | ||
vokaalivartalo | {{{vart.vok}}} | |
heikko vartalo | {{{vart.heik}}} | |
vahva vartalo | {{{vart.vah}}} | |
konsonantti- vartalo |
{{{vart.kons}}} |