kiertyvä

Suomi

Verbi

kiertyvä

1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä kiertyä

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	kiertyvä	kiertyvät
genetiivi	kiertyvän	kiertyvien (kiertyväin)
partitiivi	kiertyvää	kiertyviä
akkusatiivi	kiertyvä; kiertyvän	kiertyvät
sisäpaikallissijat
inessiivi	kiertyvässä	kiertyvissä
elatiivi	kiertyvästä	kiertyvistä
illatiivi	kiertyvään	kiertyviin
ulkopaikallissijat
adessiivi	kiertyvällä	kiertyvillä
ablatiivi	kiertyvältä	kiertyviltä
allatiivi	kiertyvälle	kiertyville
muut sijamuodot
essiivi	kiertyvänä	kiertyvinä
translatiivi	kiertyväksi	kiertyviksi
abessiivi	kiertyvättä	kiertyvittä
instruktiivi	–	kiertyvin
komitatiivi	–	kiertyvine