kihlannut
Suomi
muokkaaVerbi
muokkaakihlannut
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin perfekti verbistä kihlata
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kihlannut | kihlanneet |
| genetiivi | kihlanneen | kihlanneiden kihlanneitten |
| partitiivi | kihlannutta | kihlanneita |
| akkusatiivi | kihlannut; kihlanneen | kihlanneet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kihlanneessa | kihlanneissa |
| elatiivi | kihlanneesta | kihlanneista |
| illatiivi | kihlanneeseen | kihlanneisiin kihlanneihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kihlanneella | kihlanneilla |
| ablatiivi | kihlanneelta | kihlanneilta |
| allatiivi | kihlanneelle | kihlanneille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kihlanneena | kihlanneina |
| translatiivi | kihlanneeksi | kihlanneiksi |
| abessiivi | kihlanneetta | kihlanneitta |
| instruktiivi | – | kihlannein |
| komitatiivi | – | kihlanneine |