kiillottanut

  1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin perfekti verbistä kiillottaa

Taivutus

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kiillottanut kiillottaneet
genetiivi kiillottaneen kiillottaneiden
kiillottaneitten
partitiivi kiillottanutta kiillottaneita
akkusatiivi kiillottanut; kiillottaneen kiillottaneet
sisäpaikallissijat
inessiivi kiillottaneessa kiillottaneissa
elatiivi kiillottaneesta kiillottaneista
illatiivi kiillottaneeseen kiillottaneisiin
kiillottaneihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kiillottaneella kiillottaneilla
ablatiivi kiillottaneelta kiillottaneilta
allatiivi kiillottaneelle kiillottaneille
muut sijamuodot
essiivi kiillottaneena kiillottaneina
translatiivi kiillottaneeksi kiillottaneiksi
abessiivi kiillottaneetta kiillottaneitta
instruktiivi kiillottanein
komitatiivi kiillottaneine