kiillottava

  1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä kiillottaa

Taivutus

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kiillottava kiillottavat
genetiivi kiillottavan kiillottavien
(kiillottavain)
partitiivi kiillottavaa kiillottavia
akkusatiivi kiillottava; kiillottavan kiillottavat
sisäpaikallissijat
inessiivi kiillottavassa kiillottavissa
elatiivi kiillottavasta kiillottavista
illatiivi kiillottavaan kiillottaviin
ulkopaikallissijat
adessiivi kiillottavalla kiillottavilla
ablatiivi kiillottavalta kiillottavilta
allatiivi kiillottavalle kiillottaville
muut sijamuodot
essiivi kiillottavana kiillottavina
translatiivi kiillottavaksi kiillottaviksi
abessiivi kiillottavatta kiillottavitta
instruktiivi kiillottavin
komitatiivi kiillottavine