kiintyvä

Suomi

Verbi

kiintyvä

1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä kiintyä

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	kiintyvä	kiintyvät
genetiivi	kiintyvän	kiintyvien (kiintyväin)
partitiivi	kiintyvää	kiintyviä
akkusatiivi	kiintyvä; kiintyvän	kiintyvät
sisäpaikallissijat
inessiivi	kiintyvässä	kiintyvissä
elatiivi	kiintyvästä	kiintyvistä
illatiivi	kiintyvään	kiintyviin
ulkopaikallissijat
adessiivi	kiintyvällä	kiintyvillä
ablatiivi	kiintyvältä	kiintyviltä
allatiivi	kiintyvälle	kiintyville
muut sijamuodot
essiivi	kiintyvänä	kiintyvinä
translatiivi	kiintyväksi	kiintyviksi
abessiivi	kiintyvättä	kiintyvittä
instruktiivi	–	kiintyvin
komitatiivi	–	kiintyvine