kiipeävä

Suomi

Verbi

kiipeävä

1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä kiivetä

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	kiipeävä	kiipeävät
genetiivi	kiipeävän	kiipeävien (kiipeäväin)
partitiivi	kiipeävää	kiipeäviä
akkusatiivi	kiipeävä; kiipeävän	kiipeävät
sisäpaikallissijat
inessiivi	kiipeävässä	kiipeävissä
elatiivi	kiipeävästä	kiipeävistä
illatiivi	kiipeävään	kiipeäviin
ulkopaikallissijat
adessiivi	kiipeävällä	kiipeävillä
ablatiivi	kiipeävältä	kiipeäviltä
allatiivi	kiipeävälle	kiipeäville
muut sijamuodot
essiivi	kiipeävänä	kiipeävinä
translatiivi	kiipeäväksi	kiipeäviksi
abessiivi	kiipeävättä	kiipeävittä
instruktiivi	–	kiipeävin
komitatiivi	–	kiipeävine