kiivastunut
Suomi muokkaa
Verbi muokkaa
kiivastunut
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin perfekti verbistä kiivastua
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kiivastunut | kiivastuneet |
| genetiivi | kiivastuneen | kiivastuneiden kiivastuneitten |
| partitiivi | kiivastunutta | kiivastuneita |
| akkusatiivi | kiivastunut; kiivastuneen | kiivastuneet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kiivastuneessa | kiivastuneissa |
| elatiivi | kiivastuneesta | kiivastuneista |
| illatiivi | kiivastuneeseen | kiivastuneisiin kiivastuneihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kiivastuneella | kiivastuneilla |
| ablatiivi | kiivastuneelta | kiivastuneilta |
| allatiivi | kiivastuneelle | kiivastuneille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kiivastuneena | kiivastuneina |
| translatiivi | kiivastuneeksi | kiivastuneiksi |
| abessiivi | kiivastuneetta | kiivastuneitta |
| instruktiivi | – | kiivastunein |
| komitatiivi | – | kiivastuneine |